Me, mylself and I

Täs pientä kertomust ja pari kuvaa jostai vuosien takaa. :)

Kattokaa mua! :D Oon joskus ollu aika sulone

Mä näin päivän valon Lappeenrannassa 18.7 1995 iskän synttäripäivänä. Olin vetässy lapsivettä henkeen ja pääsin happi kaappiin heti ensimmäisenä. Muute olin ihan terve pienityttö. Oon kaikista vanhin lapsi meijän perheessä. Siis vanhin ja viisain ehdottomasti! 1997 Syntyi toinen lapsi, mun ykkös tappelukaveri. Sitä taidetaan kutsua siskoks.

1999  Kesällä meillä tuli käymää tyttö ja sen äiti. Ne oli naapurista. Siltä tytöltä kysyttiin että tuleeko se joskus uudestaa käymää leikkimää mun kanssa. Vastaus oli "EN!" Mut on tuota Anni-nimistä tyttöö sen jälkee näkyny aika useinki.

Minä, sisko piia ja Anni.

Oli mulla muitakin kavereita ku Anni ja Piia. Esimerkiks Veera, jonka mummo asuu meijä naapurissa ja sitte hoitopaikasta pari poikaa, joista toinen on mun pikkuserkku. Kaikkien kanssa oon edelleen kaveri.

Vihasin hoitopaikkaa. ( vuorohoitokoti, sama melkein ku päiväkoti mut tuol voi olla illallaki) Siellä oli pahaa ruokaa ja aamulla oli pakko syödä puuroa. Inhosin koko paikkaa enkä kovin mielelläni sinne mennyt.

Maailman hehkein kuva musta ja veerasta... :DD

2002 Mulle synty pikkuveli ja  alotin koulun. Tykkäsin koulusta mut mulle jäi vähän huono maku eka- ja tokaluokan opettajasta. Tunsin itteni aika huonoks ja että opettaja suosi kaikkia parempia. Mulla oli epäselvä käsiala enkä muistanu tehä koskaan läksyjä. Mieleen jäi "jälki-istunnot" eli siis ole 15min kauemmin koulussa kuin muut.

 Tais olla tokaluokalla kun meillä oli tehtävänä kirjoittaa sanoja kaunolla riveille, sitten ne vietiin opettajalle arvoteltaviksi ja se laitto 1-4 leimaa riippuen kuinka siisti käsiala oli. Mä ajattelin että nyt! Nyt mä näytän ja teen niin hyvin ku pystyn.Kirjotin tosi huolella ja olin tyytyväinen tulokseen. Mun edellä arvosteluun meni yks opettajan suosikeista. Opettaja katto toisen tytön paperia ja sano: "No tässä o malliesimerkki! Saat 5 leimaa!" No en mä ehkä niin hyvä olis mut ajattelin että saan varmasti 4 leimaa. Menin opettajan pöydän eteen ja ojensin paperin. Opettaja tuijotti paperia ja sano: "Tää ei nyt oikee oo hyvä. saat 1 leiman." Koitin vaa hymyillä ja taisin sanoo että joo mä harjoittelen vielä. Mä kun olin yrittänyt ihan tosissani. Asia vaivas vähän mut unohtu hetkeks. Se palas mielee illalla ku makasin sängyssä. Itkin itteni unee ja mietin et oonko mä oikeesti kaikista huonoin. Vaikka toi ei pahalta kuulosta, sillon se oli elämää suurempi asia. Opettaja ei  vissiin pitänykkää musta.

En oikei muista  olleeni erityisen hyvä missään. Olin ureilussa aina viimone eikä nyt muita taitoja oikee ollu. Mut nyt ku myöhemmi miettii, olin tosi hyvä musiikissa. Osasin jo sillo soittaa korvakuulolta kappaleita yhellä sormella ja kävin joskus pianotunneilla. En koskaan harjotellu ja silti osasin. Mä kuiteki lopetin tunneil käymisen koska siel oli nii helppoa. Soitin myös viulua muutaman vuoden ja haitaria kans. 

Mä olin ala-asteel rauhalline enkä nyt mitenkä joukost erottunu,  paitsi että olin Veeran kanssa meijänluokan  lyhyin. Muutenki tosi pieni ja laiha. 

Heh :D nyt en jaksa enää kirjottaa, mut jatkan jossai vaiheessa samasta aiheesta eli minä! 








P.s. Tossa ekassa kuvassa mul on siniset silmät. Niinku kaikilla(ko?) ku syntyy. Nyt ne on tuommoset: